Valiohaastattelu: FIN MVA FI JVA PERA-B PEHA PEJÄ JK2 HK1 FH1 BH Mustapippurin Mattomestari "Romeo" & Anu Kippola
teksti ja kuvat © Anu Kippola


1. Esittele itsesi ja koirasi.

Anu Kippola, Pohjanmaalla asusteleva koiraharrastaja. Taloudesta löytyy kolme koiraa: kohta 10v mudiuros Romeo, 6v länsigöötanmaanpystykorvanarttu Papu sekä 1v labradoriuros Valo.

2. Miten ja miksi päädyitte harrastamaan juuri mejää?

Mejään tutustuttiin Romeon eläköityessä pelastuskoirahommista. Tarkoituksena oli löytää virkeälle eläkeläiselle (ja ohjaajalle) mukavaa puuhaa.

3. Olivatko tavoitteenne korkealla alusta asti, vai imaisiko laji vahingossa mukaansa?

Laji vei vahingossa mennessään, Romeo on aina pitänyt jäljestämisestä, ja nyt päästiin taas tekemään sitä vähän vain uusilla "mausteilla" maustettuna.

4. Miten valmistaudut kokeeseen/kisaan?

Teemme ehkä viikkoa paria ennen treenijäljen tai kaksi joilla muistutellaan koiralle minkä tyyppisestä jäljestämisestä on tällä kertaa kyse (Romeolla on tehty myös PK, Peko, ja FH-jälkeä) Muuten treenaillaan ihan sekalaisesti kaikkia jälkiä oman innostuksen mukaan ja yritetään vain pitää hyvää peruskuntoa yllä.

5. Kerro jokin hauska tapahtuma kokeista/kisoista.

Eräässä AVO-luokan kokeessa pitkän linjan mäyräkoiramies toimi tuomarina ja ihasteli maastossa Romeon tarkkaa jäljestämistä. Kaadolle päästyämme hän totesi että: tämä oli kyllä hieno suoritus, kiharakarvainen noutajako se tämä koira olikaan..? Toinen hauska tapaus oli kun sain jäljen tallausparikseni jo "hieman" kokeneemman metsämiehen. Siinä tuli kuultua koko metsästyksen historia viimeisen 60v ajalta samalla kun veretimme kaksi kisajälkeä. Ja täytyy sanoa että herran jalka nousi kyllä keveästi vaikeakulkuisessakin maastossa vaikka ikävuosiakin oli hänelle ehtinyt kertyä varmasti jo yli 70v.

6. Mitkä olivat suurimmat ongelmat urallanne ja kuinka ratkaisitte ne?

Suuria ongelmia ei ole ollut, lähinnä probleemaa aiheuttaa se että Romeo on opetettu ilmaisemaan esineet jäljeltä menemällä maahan. Loogisena jatkona vahvistin Romeon ilmaisemaan myös verijäljen makaukset samalla tavalla. Makuulta jäljestys jatkuu kun annan koiralle luvan jatkaa. Tämä taas ei sovi kaikkien tuomarien mielestä Mejän luonteeseen, missä optimi suoritus lienee olisi, että koira pysähtyy haistelemaan makuut läpi ja jatkaa sitten itsenäisesti jäljestystä. Romeon ilmaisu siis aiheuttaa joillakin tuomareilla pistemenetyksiä koska koira ei heidän mielestään esitä makauksilla itsenäistä työskentelyä. Me emme kuitenkaan ole tämän antaneethäiritä itseämme, ja jatkanemme tällä samalla mallilla niin kauna kuin Romeossa vain intoa riittää. Pohdin sitten seuraavan koiran kohdalla uudelleen mitä makausten kanssa tehdään. 

7. Huippuhetkenne?

Varmaankin Vaasan kennelpiirin piirinmestaruus syksyllä 2010 ja sitäkautta myös osallistuminen Mejä SM:iin saman syksynä.

8. Mikä on mielestäsi parasta mejässä?

Laji on omassa erilaisuudessaan hieno lisä palveluskoirapuolen jälkikokeiden rinnalle. Parasta ehkä kokeiden rento ilmapiiri. Monessa muussa koiraharrastuslajissa nykyään vallitseva "kisaamiskulttuuri" ei ole ainakaan vielä ilmestynyt Mejän pariin.

9. Anna joku vinkki aloittelevalle mejäharrastajalle!

Rohkeasti kokeilemaan vain. Useimmat koirat näyttävät rodusta riippumatta nauttivan lajista. Koepaikatkin heltiävät myös "ei niin perinteisen rotuisille" mejäilijöille kun reippaasti ilmoittaa halukkuutensa osallistua kisajälkien tallaukseen. Ja jos suunnistustaito ei ole vielä aivan priimaa niin järjestävät yhdistykset kyllä hankkivat tallauspariksi kokeneita konkareita opastamaan.

 


________________________________________________________________________
Copyright © 2011 Suomen Mudiyhdistys ry. | webmaster laura(at)fungii.org