Valiohaastattelu: FI TVA BH Uncia Du Clos Saint-Joseph "Buda" & Mari Väänänen
teksti © Mari Väänänen, kuvat Riikka Belik ja Petronella Grönroos

1. Esittele itsesi ja koirasi.

Olen Mari Väänänen Janakkalasta, eteläisestä Hämeestä. Valioni on mudinarttu FI TVA BH Uncia Du Clos Saint-Joseph eli Buda. Budan päälaji on ollut toko, mutta sen kanssa on harrastettu myös koiratanssia, rally-tokoa ja agilityä. Koiratanssissa on kilpailtu muutamia kertoja, rally-toko on ollut hyvä jäähdyttely- ja aktivointilaji tokouran jälkeen. Agilityssä Buda kilpaili lainaohjaajan kanssa ja he etenivät 3-luokkaan asti. Pk-lajeista ollaan tutustuttu jälkeen ja hakuun, ne tosin jäivät vain tutustumisen asteelle. Monipuolinen koira, joka oppii nopeasti uusia asioita ja jonka kanssa on ollut mukava harrastaa kaikenlaista.

2. Miten ja miksi päädyitte harrastamaan juuri tokoa?

Olin jo aiempien corgieni kanssa innostunut tokosta. Meillä on koirakerhossamme hyvä porukka, jonka kanssa on kiva treenata ja oppia lajista aina vaan lisää. Toko sopii itselleni; agilityyn olen liian hidas ja pk-lajeihin ei oikein ollut lähellä sopivaa treeniryhmää, enkä niihin oikein syttynyt. Olen kai vaan aina tykännyt tokosta, joten se oli aika itsestään selvä lajivalinta Budallekin.

3. Olivatko tavoitteenne korkealla alusta asti, vai imaisiko laji vahingossa mukaansa?

Corgien kanssa tutustuin lajiin ja valitettavasti niiden kanssa tuli tehtyä aika paljon virheitä jo alkuopetuksessa. Kun sitten uutta koiraa hain, halusin koiran, jonka kanssa voisi treenata tavoitteellisesti ja tähdätä tottelevaisuusvalion arvoon ihan oikeasti. Tavoite oli tuo valioituminen, ei kuitenkaan sen korkeammalle. Laji oikeastaan imaisi mukaansa aina vain pahemmin, mitä pidemmälle siinä pääsi. On hieno nähdä kuinka koira edistyy ja oppii uusia kuvioita.

4. Miten valmistaudut kokeeseen/kisaan?

Treenaamalla :-) Sen lisäksi, että koiralle täytyy opettaa ne sääntökirjaan kirjatut temput, täytyy harjoitella paljon myös kokeenomaisia tilanteita, erilaisia häiriöitä, vieraita paikkoja ja opetella myös itse toimimaan mahdollisimman oikein kehässä (vaikka kuinka jännittäisi). Teknisen osaamisen lisäksi täytyy koiralle luoda myös oikea viretila, jossa sen haluaisi kokeessakin toimivan. Palkkaus on oma juttunsa, miten saada koira tsemppaamaan läpi kokeen, vaikkei välitöntä palkkaa heti olekaan tarjolla.

5. Kerro jokin hauska tapahtuma kokeista/kisoista.

No huh huh. Kyllähän aika tietenkin kultaa kaikki sattumukset ja ne ehkä muistaa myöhemmin hauskoina… Aina ei ole kyllä naurattanut. Voisi muotoilla, että minun mudini on ollut paljon luovempi monessa toimessaan kuin jotkut, ehkä vakavammin työnsä ottavat (ne usein mustavalkoiset) paimenkoirat. Sääli, ettei tokossa jaeta taiteellisen vaikutelman pisteitä… No, se oli aika hauska, kun meidän ekassa EVLssä onnistuin hyppynoudossa heittämään pienen metallikapulan hallin seinän ja matonreunan väliin piiloon. Buda hyppäsi, lähti etsimään kapulaa ja etsi sitä – hyvin systemaattisesti nenää käyttäen, kehää kiertäen ja kertaakaan kysymättä minulta mitään apua… Sai vihdoin siitä hajun, haki sen ja toi minulle. Hypyn kautta. Tuomari vaan totesi, että se työskenteli hienosti koko ajan ja saatiin siitä 9! Mulla meinasi hermo pettää, oli aika pitkä puoli minuuttia, mutta Buda oli vaan omasta mielestään tosi pätevä. Seuraava liike oli tunnistusnouto ja siitä saatiinkin sitten 10, oli kai nenä jo avattu :-)

Hauskoihin on laskettava myös se, kun menomatkalla kokeeseen aloin kuunnella, että auton koiraosastossa tapahtuu jotain ylimääräistä – pysähdyin ja totesin Budan syöneen kaikki namit sekä loppupalkkansakin jo. Murisin sille, että paras sitten tehdä hyvää työtä kun palkatkin on nautittu jo ennakkoon. Sopimus piti :-)

6. Mitkä olivat suurimmat ongelmat urallanne ja kuinka ratkaisitte ne?

Suurin ongelma on ollut ohjaajan kisajännittäminen ja koiran reagointi siihen. Kokemus toi kuitenkin varmuutta ja kun ohjaaja alkoi luottaa koiraansa, alkoi homma toimia paremmin. Jätin myös kauhukuvien maalaamisen pois mielestäni ja keskityin vaan miettimään sitä että onnistumme. Loppuaikoina kehässä oli jopa ihan kivaa.

7. Huippuhetkenne?

Se eka EVLn ykkönen. Sitä oli haettu jo jonkin aikaa ja niin monesti jääty muutaman pisteen päähän. Meillähän ei ollut mitään erityistä nollaliikettä vaan nollia tuli tasaisesti vuorotellen eri liikkeistä, huoh. Kun sitten kaikki liikkeet onnistuivat samassa kokeessa, oli aika hilpeä tunnelma. Ja toinen huippuhetki oli tietenkin se kun saatiin se tähtäimessä ollut titteli, jihuu. Huippua oli myös treenikavereiden vilpitön myötäilo.

8. Mikä on mielestäsi parasta tokossa?

Siinä on niin paljon erilaisia asioita, mitä koiralle saa opettaa. Minua ei haittaa, että moni haukkuu tokoa tiukkapipoiseksi tai nysväämiseksi. Okei, liikkeet täytyy tehdä tarkasti sääntökirjan mukaan, mutta sehän on vain haasteellista. Ja kun koira tekee niin kuin sen on opettanut ja voit itse olla siihen tyytyväinen, ei ne tuomarin pisteetkään aina merkitse kaikkea. Parasta on kun molemmat tykkää siitä mitä tehdään ja asiat tehdään hyvällä ilmeellä ja asenteella. On ollut ihana katsoa koiraansa, kun se tasan tietää miten joku juttu menee, sillä on ”tiedetään, tiedetään”-ilme ja se vain odottaa lupaa saada tehdä! Parhaimmillaan toko on koiran ja ohjaajan saumatonta yhteistyötä, asiat tehdään tiiminä.

9. Anna joku vinkki aloittelevalle tokoharrastajalle!

Toko on juuri niin tylsää tai juuri niin kivaa kuin sen itse tekee. Vaikka suorituksista haluaa tarkkoja ja sääntökirjan mukaisia, ei treenaamisen tarvitse silti olla kaavamaista. Kaikki keinot eivät sovi kaikille, mutta uusia ideoita kannattaa hakea erilaisilta hyviltä kouluttajilta. Alusta asti kannattaa huomioida oikea viretila ja asenne. Ja myös muistaa, että yhdessä tekemisen pitäisi kuitenkin olla pääsääntöisesti hauskaa. Koiralta saa vaatia rehellistä työntekoa, kunhan sillä on edellytykset selviytyä tehtävistään. Tokon liikkeet ovat kuitenkin vain temppuja, auktoriteetti- ja ”johtajuus”asiat kannattaa hoitaa jossain muualla. Mudin ollessa kyseessä haukkumista ei kannata ruokkia missään vaiheessa, eikä kiihdyttää koiraa liikaa sellaisissa kohdissa missä se ei kannata. Rentous ja ilo ovat tärkeitä, silloin pystyy oppimaan uusia asioita.

Hyviä treenejä ja onnistumisia kokeissa kaikille!