Suomen Mudiyhdistys - SUMU ry:n hallitus v. 2026

 

	Olen Eeva-Stiina "Iitu" Hatakka ja mudin omistaja vuodesta 2005. Nykyisin laumaan kuuluu neljä mudia. Harrastan koirieni kanssa agilitya, pk-lajeja ja rally-tokoa sekä silloin tällöin nose workia, tokoa ja paimennusta. Näyttelyissä tulee käytyä lähinnä silloin kun laumassa on nuori koira. Kasvatan mudeja pienimuotoisesti kennelnimellä Kapsaisiinin. Suomen Mudiyhdistyksen puheenjohtajana olen toiminut jo yli 10 vuotta. Yhdistyksen haluaisin olevan mudiharrastajat yhteen tuova yhdistys, joka tekee rotua tunnetuksi ja järjestää jäsenilleen matalan kynnyksen tapahtumia. Lisäksi pidän tärkeänä, että järjestämme eri lajien koulutuksia, joista hyötyy niin vasta-alkajat kuin lajissa jo pitkällä olevat harrastajat.
	Olen Sanna Laine-Evans, yksi SUMU:n perustajajäsenistä ja nykyinen hallituksen jäsen sekä vara-pj. Hankin ensimmäisen mudini Tempun (Madraz-Bunda Azazello) vuonna 1995 ja mudit ovat siitä lähtien "kuuluneet kalustoon" (tällä hetkellä kotoa löytyy neljä). Olen aiemmin kilpaillut koirineni mm. tottelevaisuus- ja palveluskoirakokeissa, mutta nykyisin harrastus painottuu erityisesti rotujen alkuperäiskäyttöön, paimennukseen. Olen kasvattanut mudeja pienimuotoisesti Takkutukan kennelnimellä vuodesta 2005 alkaen, yhteensä yksitoista pentuetta. SUMU:ssa on mukava toimia ja harrastaa, toivottavasti nähdään mahdollisimman monen kanssa esimerkiksi paimennuksen merkeissä!
	Sari Siitonen Moi, olen Sari, SUMUn tuore hallituksen jäsen ja asun Espoossa puolison ja kahden mudijätkän kanssa. Sumun jäsen olen tainnut olla melkein alkuajoista asti. Koiria minulla on ollut 25 vuotta ja niiden kanssa on harrasteltu kaikenlaista. Ensimmäisten koirien (cairnterrieri ja saksanpaimenkoira) kaveriksi tuli mudi Paavo keväällä 2007, Paavon kanssa harrastettiin agilitya ja kisattiinkin monta onnekasta vuotta. Nykyisin taloudessa on kaksi mudiurosta, Harri (s.2015) ja Keijo (s.2018). Molempien kanssa on kisattu agilityssa ja rallytokossa, lisäksi on tokoiltu, noseiltu ja hakuiltukin. Nyt molemmat on eläköityneet ns. päälajista ja Keijon kanssa hömpötellään vielä muita lajeja, ilman kisatavoitteita. Keijon jäätyä agilitystä "eläkkeelle", olen treenannut ja kisannut ystävän mudi-Sulon kanssa ja treenaan veljen mudi-Pepen kanssa. Lähipiirissä siis on mudeja jokunen, jostain kumman syystä :D Koiraharrastukset vie tietenkin ison osan vapaa-ajasta, ja arkiulkoilujen lisäksi retkeillään luonnossa säännöllisesti. Koirat ovat harrastuksista huolimatta meille ennen kaikkea tärkeitä perheenjäseniä ja ne kulkevat meillä aina lomareissuissakin mukana. Minua saa aina tulla vetämään hihasta jos on jotain rotuun liittyvää mielen päällä.
	Henna Pöysti Olen mudi- ja agilityharrastaja Satakunnasta. Ensimmäisen mudini hankin v. 2017. Mudi on täydellinen kaveri tänne maaseudun rauhaan ja agilityn kisaradoille, en enää osaisi elää ilman näitä pieniä sähikäisiä! Olen kasvattanut yhden pentueen kennelnimellä Great Pretender's ja kuulun SUMUn lisäksi myös Unkarinpaimenkoirat ry:n hallitukseen.
	Jonna Luoto Moi! Olen Jonna Luoto, vuosimallin -98 koiraharrastaja Keski-Pohjanmaalta. Ensimmäinen mudini Varjo saapui kotiin vuonna 2015. Sen jälkeen entiseen ei enää ollut paluuta ja opinnotkin veivät koirien pariin... Nykyään laumaan kuuluvat Varjon lisäksi mudit Kajo (s. 2018) ja Mana (s. 2021) sekä lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira Sielu (s. 2020). Harrastan mudieni kanssa eri lajeja. Kaikista suurin sisäinen palo kohdistuu kuitenkin maastolajeihin, etenkin jälkeen. Onnekseni myös jokainen mudeistani rakastaa jäljestämisen tarjoamia haasteita. Lisäksi lajivalikoimaan kuuluvat enemmän ja vähemmän aktiivisesti nose, haku, toko, rally ja vetolajit. Mudeissa viehättää koko paketti! Vaikka välillä tulee kyllä mietittyä, että helpommallakin voisi päästä... Parhaimmillaan mudi on persoonallinen, hauska, haasteista syttyvä, älykäs, sitkeä, fyysinen, vilkas ja yhteistyöhaluinen koira. Arjessa parasta on se, että olipa kyseessä metsälenkki kaatosateessa tai päiväunet yhdessä, molempiin osallistutaan innokkaasti. Olen myös valtavan kiitollinen siitä yhteisöstä, jonka rodun myötä elämääni olen saanut! Esittelen mielelläni koiriani rodusta kiinnostuneille. Instagramista meidät löytää tililtä @sopivansekaisin. Kuva © Eevi Lehvonen
	Olen Kristina Witick Suomen Mudiyhdistyksen hallituksen varajäsen. Olen tällä hetkellä Keskipohjanmaan Koirakiltan Nosework jaostonvastaava. Aloin uudelleen koiraharrastuksen Aapon tultua perheeseen. Nuorena minulla oli harrastuskoirana 2 dalmatiankoiraa, silloin vain tokoiltiin. Tässä mudini Aapo, Ehdottomasti täällä Pohjantähden Alla pian 9v ja Topi, Bariguard Bobby 5v. Harrastamme Aapon kans vain Noseworkiä, tokon jätimme haukkumisen vuoksi, tuomarit eivät pitäneet siitä, rallytokokin olisi onnistunut. Topin kanssa harrastamme Noseworkiä ja käymme rallytoko treeneissä. Metsäjälkiä olemme tehneet pienimuotoisesti molempien kanssa. Harrastuskoirina mitä mainioimpia, aina valmiina. Luonteeltaan eivät enää voisi olla erilaisempia. Aapo ulospäinsuuntautunut, tykkää ihmisten rapsutuksista, tekemisessä kierrokset nousee vähän liiankin korkealle, ei kyllästy tekemiseen. Topi on arka, mutta silti kiinnostuu ihmisistä ja nuuskittuaan haluaa myös rapsutuksia. Ei pidä muista koirista juuri arkuuden vuoksi. Topi on myös innokas harrastamaan kaikkea mutta kyllästymisen raja tulee vastaan jossain vaiheessa.
	Satu Lavikainen Hei! Olen Satu, hallituksen uusi varajäsen. Asun Kirkkonummella mieheni ja kahden teini-ikäisen lapsen sekä mudi Sulon (s.2021) kanssa. Sumun jäsen olen ollut noin neljä vuotta oman mudin myötä. Mudistiksi ajauduin ystäväni mudien kautta. Hänen koiransa olivat meillä hoidossa ja lopulta vanhin muutti viimeiseksi vuodeksi meille elämään rauhaisaa seniori elämään. Tämän jälkeen tuntuikin koti hyvin tyhjältä ilman koiraa. Mietimme usean rodun välitä, mutta lopulta mudi vaan tuntui oikealta. Sulon kanssa harrastan hakua ja retkeilyä luonnossa. Toinen lapsistani harrastaa agilityä Sulon kanssa. Lisäksi Sulo kisaa agilityssä ystäväni kanssa. Elämä mudin kanssa ei ole aina helppoa, mutta opettavaista ja antoisaa.